Kaltio jatkaa poliisi Mikkal Moilasen tarinaa, joka alkoi kirjassa Kaamos. Sana kaltio tarkoittaa lähdettä.
Kirja jatkuu siitä, mihin edellinen jäi. Entinen poliisi Erik Kainulainen murhasi poliisin ja lähti pakosalle. Poliisi Mikkal Moilanen ottaa tapahtumien keskiössä olemisesta stressaantuneena aikalisän ja lähtee pohjoiseen tapaamaan siskoaan Sunnaa. Jostain syystä Mikkal, Sunna, Sunnan avomies ja yksi tuttu erämies lähtevät yhdessä muutaman päivän erämaavaellukselle. Heidän mielestään se on varmaan ihan looginen ratkaisu.
Sielläpä puhelinten ulottumattomissa on sitten hyvä olla, kun alkaa sattua ja tapahtua. Mikkal on näkevinään ja kuulevinaan kaikessa ennusmerkkejä kunnon saamelaissukuisen tapaan. Ihmetyttämään jäi sekin, että Mikkal herää kirjan alkupuolella jokaiseen risahdukseen, mutta sitten, kun olisi saanut olla valppaana, nukkuu hän kuin uppotukki. Tietenkin, eihän muuten mitään pääsisi tapahtumaan.
Kirjan lopussa on jännittävää takaa-ajoa ja murhaajan kiinniottamista yli valtionrajojen. Kuin ihmeen kautta poliisi aina saa vihjeen seuraavasta suunnasta, johon tähdätä. Loppu lässähti minun kohdallani pahasti, kun syyllinen osoittautui uppo-oudoksi tyypiksi. En muista häntä aiemmasta kirjastakaan. Saattoi hän silti siellä olla. Motiivit jäävät avoimiksi, ainakin minulle ja kirjan poliiseille.
Tarina on siis aukkoinen ja kulkee kompuroiden. Kieli ei ole sujuvaa ja lukeminen takkuaa sen takia. Olisin halunnut pitää tästä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti