Tove Alsterdal: Vajoama

Vajoama lähti heti kulkemaan vauhdikkaasti. Alsterdalin esikoisteos Juurakko oli mielestäni raskassoutuinen kaikkine monimutkaisine henkilösuhteineen. Vajoamassa ei jähmeydestä ole tietoakaan. 

Konstaapeli Eira Sjödin asuu edelleen kotiseudullaan Ådalenissa. Hän sattuu työpareineen ensimmäisenä rikospaikalle ja pääsee vakavien rikosten yksikön mukaan selvittelemään tapahtunutta. Sjödinin veli Magnus on edelleen vankilassa tunnustettuaan murhan, jota ei tehnyt. Äidin dementia on pahentunut ja hän muuttaa hoitokotiin. Sjödinilla on siis työnsä ohessa paljon henkilökohtaisia murheita pohdittavanaan. 

Minua jäi häiritsemään se, ettei Eira Sjödinin ulkonäköä kuvailla millään lailla. Hän on ikään kuin näkymätön, millaiseksi hän välillä tuntuu kokevankin itsensä. Ei mainita edes, onko hän pitkä vai lyhyt, tumma vai vaalea. Nähtävästi Eira on kuitenkin mukiinmenevän näköinen, koska miehiä pyörii hänen ympärillään. 

Vajoama pitää hyvin otteessaan. Juoni kantaa ja tällä kertaa henkilöt pysyvät minullakin hallinnassa. Tapahtumapaikkana on autioituva pohjoisruotsalainen maaseutu. Välimatkat ovat pitkiä, eikä poliisia saada paikalle ihan hetkessä. Rikosten selvittelyn lisäksi saadaan seurata poliisien välisiä jännitteitä.