Grebe on ollut kovin tuottelias niin yksin kuin parina muiden kanssa kirjoittaessaan. Useimmiten työn jälki on laadukasta. Pimeyden polut ei petä, se on todella kiinnostava ja jännittävä.
En tietenkään muista, ovatko kirjan poliisit Manfred ja Pirjo esiintyneet aiemmissa kirjoissa. Luvut on nimetty heidän mukaansa. Pirjo ja Kent ovat Storforsan pikkukylän paikallispoliiseja, Manfred saapuu Tukholmasta auttamaan nuoren tytön ruumiin löytyessä joenpenkalta. Kylästä on kadonnut teinityttö vuotta aikaisemmin, mutta ruumis ei ole hänen. Kolmas kertojanääni kirjassa on Myran, kadonneen tytön pikkusiskon. Tutkinnan aikana katoaa vielä yksi tyttö.
Myra kuulostaa onnistuneesti ikäiseltään, yläkoululaiselta. Hän kyllästyy poliisin saamattomuuteen ja lähtee itse etsimään siskoaan. Etsintämatkan aikana Myralle selviää yllättävä häneen itseensä liittyvä asia. Myran elämä kotona on kurjaa, koska äiti on niin pahasti alkoholisoitunut, ettei huomaa tyttären olevan omilla teillään. Kuten ei huomannut vuotta aiemminkaan.
Kirjassa on aika alavireinen tunnelma. Sopii tähän vuodenaikaan.
Suomentanut Markus Myllyoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti