Marja-Leena Tiaisen uutuuskirjassa eletään enimmäkseen nykyaikaa. Tiainenhan on kirjoittanut parikin sarjaa, joissa liikutaan menneillä vuosikymmenillä. 1960-luvulla ollaan kirjoissa Kulmakaupan naiset, Suoraa saumaa ja siksakkia ja Kanslian naiset. Kinnaslahti-sarjassa puolestaan eletään 1980-1990-lukua. Siihen kuuluvat kirjat Sydänystäväni Kirsti, Lauantaitanssit ja Jäämeren vettä, Laatokan laineita.
Eeva ja Eero ovat eläkeikäinen pariskunta, joka matkoillaan on tavannut englantilaisen pariskunnan, Sheilan ja Robbien. Ystävystyttyään parit ovat tavanneet toisiaan vuoroin kummankin kotikonnuilla. Kirja perustuu näihin tapaamisiin, jotka jatkuvat puolisoiden kuoltuakin. Eeva ja Sheila pitävät edelleen yhteyttä, vaikka ikä alkaa jo painaa.
Kirjassa on paljon henkilöitä. On lapsia, lapsenlapsia, sisaria, naapureita ja muuta väkeä. Välillä meinaa väkisinkin mennä henkilöt sekaisin ja pitää pysähtyä miettimään, kuka oli mummo, kuka lapsenlapsi. Nykypäivän tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2023. Joissakin luvuissa palataan ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. Paljastuu asioita Eevan tyttären menneisyydestä.
Koska henkilöitä on paljon ja ajallinen haitari pitkä, jää asioiden käsittely pakostakin pintapuoliseksi. Se on harmi, sillä syvällisemmällä tarkastelulla olisi ihmissuhteista saanut paljon enemmän irti. Esimerkiksi Eevan tyttärentyttären Annin elämässä tapahtuu isoja asioita, mutta ne eivät saa ansaitsemaansa huomiota. Myös sukupolvien välisten kahnausten tarkempi kuvaus olisi kiinnostavaa luettavaa. Nyt riitoja on, mutta ne vain haipuvat eikä osapuolten ajattelua avata.
Kirjassa on hurmaava kansi, joka takakannen mukaan on kustantajan, Tatu-Pekka Kekäläisen käsialaa. Kekäläinen tuntuu olevan Icasos-kustantamon monitoimimies. Olen käynyt hänen kanssaan kirjeenvaihtoa pari kertaa pyytäessäni Tiaisen kirjojen arvostelukappaleita. Oikein mukava tyyppi.
MAINOS: kirja on saatu arvostelukappaleena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti