Kinnaslahti-sarja on edennyt päätösosaansa, jossa eletään 1990-luvun alkua. Minulla oli mennyt Tiaisen sarjat sekaisin, onneksi kustantaja oikaisi. Korjataanpa nyt. Kinnaslahti-sarjaan kuuluvat tämän uusimman teoksen (Jäämeren vettä, Laatokan laineita) lisäksi siis kirjat Sydänystäväni Kirsti ja Lauantaitanssit.
Nimettömään kuopiolaissarjaan sen sijaan kuuluvat Tiaisen kirjat Kulmakaupan naiset, Suoraa saumaa ja siksakkia ja Kanslian naiset, jotka kertovat kuopiolaisnaisten elämästä 1960-luvulta 1970-luvulle. Tiaisen kirjoissa on aivan mahtavaa ajankuvaa, ja se on ehdottomasti niiden valtti. Etenkin lapsuuteeni 1960-1970-luvuille sijoittuvien kirjojen ajankuva on kiinnostava.
Harmi, että Jäämeren vettä, Laatokan laineita on Kinnaslahti-sarjan päätösosa. Kunpa Tiainen aloittaisi uuden, aiempien sarjojen kanssa samankaltaisen sarjan.
Tämän uusimman kirjan teemana on häpeä. 1990-luku oli häpeän kulta-aikaa. Laman myötä ihmiset joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja firmat kaatuivat. Muita häpeän aiheita en avaa tässä, jotta en paljasta liikaa kirjan sisällöstä. Tiainen nostaa rohkeasti senaikaisia kuumia perunoita kirjassaan esille. "Mitä ihmisetkin ajattelevat" oli vielä 1990-luvulla tavallinen ajattelutapa. Nykyäänhän kaikki kerrotaan sosiaalisessa mediassa. Mitä hävettävämpi aihe, sitä isompi numero siitä tehdään. Some on kyllä tehnyt hyvää häpeässään pyristelevälle Suomen kansalle.
Kirjan päähenkilönä on melkein kuusikymppinen Annamari, jonka pankinjohtajamies on kuollut pari vuotta aikaisemmin. Ennen hukkumistaan humalassa mies ehti saada potkut pankista ja saattoi samalla vaimonsakin häpeään. Annamari opettelee ajattelemaan, että miehen teot eivät ole hänen häpeänsä. Annamarilla on kaksi aikuista tytärtä, Sari ja Johanna, joiden elämään hän ei liikaa sekaannu. Annamari on muuttanut pois Kinnaslahdelta häpeänsä takia, mutta joutuu palaamaan sinne, kun hänen veljensä kuolee.
Kirjan nimi on vähän omituinen, eikä kovin puoleensavetävä. Sen tarkoitus selviää kyllä kirjasta, mutta siltikään se ei mielestäni ole kyllin kuvaava. Nimen ja kansikuvan perusteella kirjaa luulisi runokirjaksi.
Kirja on kustantajalta saatu arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti