Minna Rytisalo & Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta

Huokauksia luokasta on olevinaan kahden työssään uupuneen äidinkielenopettajan kirjeenvaihtoon perustuva teos, minkä minä ymmärrän siten, että ensin on käyty kirjeenvaihtoa ja sitten huomattu, että hei, näistähän saisi oivan kirjan. Kuitenkin kirjassa on laajoja kirjallisuus- ja artikkeliesittelyitä selkeine lähteineen ja kirjan lopussa vielä lähdeluettelo. Tuskinpa tavanomaisessa kirjeenvaihdossa oltaisiin niin perusteellisia, vaan viitattaisiin "johonkin, mitä luin jostakin". 

Työuupumuksen osalta pystyn samastumaan kirjoittajiin ja tunnistan oireet itsessänikin. Valitettavasti minulla ei pakokeinoa ole, kun en muuta osaa, joten koulussa työskentelyä on jatkettava. 

Koulun alamäen osalta kirja on selkeä kuvaus kaikesta, mikä on viime vuosina mennyt pieleen. Ei riitä, että opettaja osaa opettaa. Sen lisäksi hänen täytyy tehdä kaikki mahdollinen muu, mitä joku taho keksii sysätä koulun tehtäväksi. Koulu itsessäänhän ei tee mitään, vaan opettajaparat yrittävät täyttää kaikkien toiveet ja vaatimukset.

Opettajista kovimmat paineet ovat varmasti juuri lukion opettajilla, koska he kantavat vastuun oppilaiden pärjäämisestä ylioppilaskokeissa. Oikeastihan oppilaalla se vastuu on, mutta tunnollisena puurtajana opettaja kokee henkilökohtaisena häviönä sen, että joku ei pärjää. Silloinhan hän ei luultavasti ole saanut riittävän hyvää opetusta. Mikään muu ammattikunta tuskin ottaa näin vahvasti harteilleen asiakkaiden suoriutumista. 

Lukaisin tämän kirjan päivässä. Aiemmin olen lukenut Rytisalolta Jenny Hillin, ja lukulistalla on toki Minna C.:kin. Kinnusen kirjoista en ole lukenut ensimmäistäkään. Jos työskentelisin äidinkielenopettajana, olisin luultavasti tutustunut hänenkin tuotantoonsa. Nyt en tunne siihen tarvetta. 

Huokauksia luokasta on näin opettajan näkökulmasta kiinnostava. Samanlainen kirjeenvaihto kahden erityisopettajan välillä olisi varmasti vielä vetävämpi. Sen jälkeen ei kukaan enää ihmettelisi, miksi alalle ei löydy tekijöitä.