Rikoskomisario Juha Muhos -sarjassa on aiemmin ilmestynyt jo yhdeksän osaa: Joka viisautta rakastaa, Uutta auringon alla, Kolmas oli ensimmäinen, Älä aivan vielä, Kalliolla kukkulalla kuolema, Mitään ei tapahtunut, Montako päivää vielä, Mitä mieleen jää ja Aika pahentaa haavat.
Kymmenennessä osassa porvoolaisten rikosten ratkaisemista jatkaa Muhosen tiimi, joka on pysynyt ennallaan. Tällä kertaa ollaan taiteen parissa. Ensin taideteoksia sotketaan, sitten tehdään jo murhia.
Välillä huvittaa Muhosen tiimin tietämättömyys. Tällä kertaa pohditaan, mitä ovat graffiti, tägi ja muraali. Ansa Lehtonen loistaa tiedoillaan, koska hänen tuttunsa vetää kuvataidekursseja. Muhonen ei myöskään tiedä, mitä ovat guassi tai padel. Reilun viidenkymmenen ensimmäisen sivun aikana Muhonen ehtii myös pohtia, millaista taulua ei haluaisi seinälleen, millaisia huonekaluja ei haluaisi keittiöönsä tai millaista taideinstallaatiota ei haluaisi katsella. Poliisityö jää vähän velipuolen rooliin tässä kirjassa.
Kirjan lukeminen eteni kovin hitaasti. Koko ajan pyörittiin samoissa kuvioissa, eikä valmista tullut siltikään. Punaista lankaa ei tahtonut löytyä millään. Ärsyttää itseänikin, etten päässyt tarinan imuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti