Kanslian naiset on itsenäinen jatko-osa kirjoille Kulmakaupan naiset ja Suoraa saumaa ja siksakkia. Aiemmat kirjat sijoittuvat 1960-luvulle, Kanslian naisissa ollaan 1970-luvun alkupuolella. Lukiessani toivoin, että tulisipa vielä 1970-luvun loppupuolelle sijoittuva jatko-osa, mutta ei taida tulla, koska ymmärtääkseni samaan sarjaan kuuluva Lauantaitanssit kertoo 1980-luvusta.
Pidin kovasti Kanslian naisista. Kirjassa seurataan muutaman kaupunginkansliassa työskentelevän naisen elämää 1970-luvun alkupuolella. Kirjassa on ihanaa ajankuvaa etenkin niille, jotka ovat eläneet tuolloin. Ajatella, että vielä 1970-luvun alussakin äitiysloma kesti vain kolme kuukautta. Sen jälkeen piti etsiä lapselle hoitaja tai hoitopaikka.
Televisio rytmittää ihmisten elämää. Kirjassa vilisee lapsuudesta tuttujen ohjelmien nimiä. Kirjakerhot ovat saapuneet Suomeen ja niihin kuuluvat kaikki kirjallisuudesta vähänkin kiinnostuneet naiset. Kirjassa esitelläänkin varsin kattavasti ajan kirjallisuutta, elokuvia ja teatteria.
Kammottavaa kirjassa on niin ikään ajankuva. Miehet polttavat sisälläkin kuin korsteenit, usein naisetkin. Autossa istutaan vauva sylissä. Turvavöitä ei ainakaan takapenkillä ole.
Kanslian naiset on kirja, jota lukiessa toivoi, ettei se loppuisi ollenkaan. Virven, Tuulikin ja Eeva-Liisan seurassa olisi viihtynyt pidempäänkin, vaikka kirjassa ei oikeastaan tapahdu mitään. Arkielämäkin voi olla kiinnostavaa, kun sitä hyvin kuvataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti