Kirjan päähenkilö Rebekka toimii kirjan minäkertojana. Vuoroin Rebekka muistelee lapsuuttaan preesensissä, ikään kuin takaumana. Kuitenkin kertoja käyttää aikuismaisia termejä ja tietää enemmän kuin alakouluikäinen lapsi tietäisi. Välillä eletään Rebekkan mukana nykyhetkeä.
Kotileikki on kooltaan ohuehko, mutta sisällöltään toimiva autofiktiivinen kertomus, joka perustuu Kallion omiin lapsuudenkokemuksiin. Kirjassa ei eletä lama-aikaa, vaan ollaan jo uudella vuosituhannella. Ylisukupolvinen huono-osaisuus leimaa vahvasti Rebekan elämää lapsuudesta aina aikuisuuteen saakka. Lehtijuttujen perusteella kirjailijan onnistui luokkahypyssään paremmin kuin Rebekka.
Toisin kuin useimmat huono-osaisuudesta, periytyvästä köyhyydestä tai lamasta kertovat kirjat Kotileikki ei ole näköalaton kurjuuden kuvaus. Jo lapsena Rebekka uskoo, että elämällä voi olla tarjottavanaan enemmän kuin mitä hän on saanut. Rebekasta tulee sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Elämä on silti hankalaa, kun kotoa saatu kulttuurinen pääoma on jäänyt pieneksi. Vaikka lapsena ympärillä oli suuri suku, olivat kaikki syrjäytyneitä ja turvaverkko heiveröinen.
Kalliolla on hyvä kirjailijan ote. Toivottavasti hän jatkaa kirjoittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti