Olen lukenut tämän kirjan joskus kymmenkunta vuotta sitten. Kun se nyt on noussut otsikoihin uuden, amerikkalaisen elokuvan (A man called Otto) myötä, halusin lukea sen uudelleen. Elokuvan nimi toistaa alkuperäisteoksen nimeä (En man som heter Ove). Mielestäni suomennoksen nimi on toimiva, koska se viittaa päähenkilön toimintaan. Nimi Ove ei taivu suomalaiseen suuhun kovin helposti.
Kirjan pääosassa on ihana juro, puhumaton, jäyhä, yhden asian mies Ove. Mies, jolla on mielipiteitä. Aiemmin arvelin, että luultavasti Ove on myös autismin kirjolla ja hänellä on pakko-oireinen häiriö. Nyt olen toista mieltä. Ovehan on tyypillinen ikäpolvensa edustaja.
Tyttäreni kritisoi Ovea siitä, että tämä on 59-vuotias, mutta vaikuttaa seitsemänkymppiseltä. Ovehan on jo eläkkeellä ja leskimies. Olen itse juuri nyt Oven ikäinen, ja pystyn kyllä samastumaan hänen ajatuksiinsa. Johan tässä alkaa olla toinen jalka haudassa ja parhaat ajat takanapäin.
Tänään on hyvä päivä kuolla. Niin miettii Ove kirjan alkaessa ja kulkiessa. Vähä vähältä keritään auki Oven mennyttä elämää ja sen virstanpylväitä. Ove on kerrassaan sympaattinen, vaikkei haluaisikaan olla.
Tämä kirja on sinunkin luettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti