tiistai 21. lokakuuta 2025

Jari Salonen: Rikkihappo

Zetterman-sarja on edennyt yhdeksänteen osaansa. En muistanutkaan, että Zetterman menetti vaimonsa edellisessä osassa. Nyt hän sitten suruissaan purjehtii maailman merillä, kunnes tytär Sini hakee hänet ranskalaisesta satamasta takaisin kotimaahan. Vaikka Zetterman on jäänyt eläkkeelle poliisin työstään, joutuu hän tyttärensä pyynnöstä ratkomaan murhatapausta. 

Tapaus on kinkkinen ja kirjassa paljon henkilöitä, joten kärryillä pysymisessä on välillä haasteita. 

Myös nykykirjojen oikoluvun taso jaksaa hämmästyttää. Olen ymmärtänyt, että yleensä jokin taho lukee kirjat ennen julkaisemista. Tässä kirjassa on jonkin verran tyhmiä kirjoitusvirheitä, joissa sana muuttaa merkitystään; esim. nautti, kun pitäisi olla näytti. Lähes joka kirjassa tuntuu nykyään olevan nimivirheitä. Tässäkin kirjassa pöydän ääreen kokoontuvat Ansa, Sirpa ja Raija, joka onkin seuraavan sivun verran Pirkko, kunnes palaa takaisin Raijaksi. Miten tällaisia virheitä ei kukaan muka huomaa? Henkilö nimeltä Rimpula puolestaan jäi hämärän peittoon. En muista tällaista aiemmista kirjoista, vaikka on hän siellä voinut olla. Nytkään häntä ei mitenkään esitelty. En ainakaan löytänyt sellaista kohtaa, vaikka selailin taaksepäin. 

Zettermanin sanailu perheenjäsentensä ja kollegojensa kanssa on aina yhtä riemastuttavaa. Kirjan loppuratkaisu onneksi lupaa jatkoa Zettermanin tarinalle. Pidän kovasti Zetterman-kirjoista. Vähän kyllä mietityttää se, että päähenkilö itsekin on suorittanut rikoksen ja suhtautuu siihen stoalaisen tyynesti. En oikein tiedä, himmentääkö se ex-poliisin kiiltoa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti