Olen lukenut aiemmin Aino Leppäseltä nuortenkirjan Positiivinen yllätys sekä äidinkielenopettajasta kertovan Terkuin-sarjan (Terkuin ope, Tujuin terkuin ope ja Odottamattomin terkuin ope). Viimeksi luin Leppäsen Pieni pihapiiri pyörii, joka aloittaa uuden Mustikkapolku-sarjan.
Kaikista tähänastisista lukemistani Leppäsen kirjoista Lanka-aitan Anni on kyllä minulle mieluisin. Se tuskin johtuu pelkästään siitä, että itsekin tykkään kutoa. Olenhan minä äidinkielenopettajakin, mutta silti Terkuin-sarjan ope tuntuu kovin kaukaiselta.
Lanka-aitan Anni kertoo Annista, joka on perinyt tätinsä lankakaupan ja yrittää saada sen kannattamaan. Lankakauppa sijaitsee oululaisessa ranta-aitassa, jossa Anni salaa myös asustaa. Aitat ovat nähtävästi meren äärellä, mitä ei kirjassa erityisesti tuoda esiin. Kieltämättä lankakauppa on ihana tapahtumapaikka. Jatkuva lankojen hypistelystä lukeminenkin saa jo hyvälle mielelle. Itsekin olen haaveillut omasta lankakaupasta, jossa voisi päivät pitkät tupsutella lankakeriä käsissään ja kutoa kaikki luppoajat. Kirjassa ikävästi painotetaan sitä, että lankakaupan pitäisi olla myös kannattava.
Kirjassa elellään loppusyksyä ja joulunalusaikaa. Anni on kunnon jouluttaja ja se näkyy monin tavoin. Jouluinen tunnelma onkin vahvasti läsnä, samoin joulun ihme. Annin pehmonuttu, joka on päältä fleeceä ja sisältä sherpaa, jäi ihmetyttämään. Sherpahan on käsittääkseni tiibetiläinen vuoristossa liikkuva kantaja. Sherpa-nimellä myydään myös takkeja, joissa on tekoturkisvuori. Olisiko Annin nutussa siis teddyvuori?
Kaikin puolin mukava, jouluinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti