Aino Leppänen ammentaa kirjoihinsa omasta elämästään. Esikoisteos Positiivinen yllätys kertoo Leppäsen raskaaksi tulemisesta 17-vuotiaana. Terkuin ope taas peilaa hänen uraansa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, vaikka alkusanoissa todetaankin, että kirja on silkkaa fiktiota.
Kirjan alkupuoli ei ole kovin innostava. Leppänen sortuu kertomaan asiat suoraan sen sijaan, että antaisi lukijan esim. dialogin kautta ymmärtää, että joku ihminen on vastenmielinen. Vähitellen yliselittävään kirjoitustapaan tottuu, ja loppua kohden kirjaa on ihan mielekästä lukea.
Päähenkilö Aisku on eronnut tyttärensä isästä ja lunastanut talon itselleen. Aiskulla on silti varaa syödä tyttärensä kanssa ulkona harva se päivä. Kotona ruokaa laitetaan ani harvoin. Sinänsä aivan sama, mutta noutoruuan määrä pistää silmään. Juoni pyörii samojen asioiden ympärillä.
Kirjassa eletään aikaa, jolloin korona tuli Suomeen. Koronakevään etäopiskelun aikana suorastaan ärsyttää Aiskun tietämättömyys siitä, mitä tapahtuu. Hän ei jaksa seurata uutisia, ja koulujen sulkeminen tulee suurena yllätyksenä. Samoin se, että kaupat hamstrataan tyhjiksi vessapaperista.
Kirjan lopussa on pari sivua fiktiivisiä palautteita opiskelijoilta opettajalleen kurssien päättyessä. Kiittävien palautteiden määrä yllättää, koska Aisku tuntuu koko ajan menevän sieltä, mistä aidan ali pääsee. Ylipäätään Aisku vaikuttaa aika leipääntyneeltä työhönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti