Hyytävä ystävyys on ollut minulla lainassa jo niin kauan, että nyt on uusimiskynnys ylittynyt ja siihen oli tartuttava. Jostakin syystä en yhtään syty suljetun paikan jännitystarinoille, joissa väki hupenee vähä vähältä. Vielä vähemmän ne kiinnostavat, jos ne sijoittuvat jonnekin, missä on paljon lunta. Tässä kirjassa toteutuvat molemmat inhokkini.
Kirja on kohtalaisen sujuvasti kirjoitettu. Ystävysten joukko kutsutaan alppimajalle samoihin maisemiin, joissa kymmenen vuotta aikaisemmin yksi porukasta loukkaantui vakavasti ja toinen katosi. Kukaan viidestä kutsutusta ei tunnu tietävän, kuka heidät paikalle kutsui ja miksi. Vanhat kaunat nousevat pintaan. Vuoroin ollaan nykyhetkessä, vuoroin kymmenen vuoden takana.
Ystävykset sattuvat olemaan lumilautailijoita, eikä keitä tahansa sellaisia, vaan Euroopan huipputasoa. Kymmenen vuotta aiemmin he olivat kilpailemassa, myös toisiaan vastaan. Kirja vilisee lumilautasanastoa, kuten paippi, rani, reili, gräbi, tailgräbi ja hitti sekä temppuja, kuten Crippler, McTwist ja Haakon Flipp. Valitettavasti en ole niin innostunut aiheesta, että lähtisin googlailemaan, millaisista tempuista on kyse. Tavalliselle lukijalle koko lumilautailuskene jää vähän hämäräksi. Aihe hukkuu tuntemattomaan termistöön.
Kirja voisi olla vetävämpi, jos se olisi tiiviimpi. Nyt se etenee kovin hitaasti ja junnaa samoissa asioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti