Kirja on nuortenromaani, mutta luin sen kiinnostuneena: juuri tällaistahan oli tulla raskaaksi 1980-luvulla, ennen internetiä ja sosiaalista mediaa. Paitsi että kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 2000. Kirjassa ei pihahdetakaan internetistä tai sosiaalisesta mediasta, vaikka armon vuonna 2000 internet oli käytössä jo Oulun korkeudellakin, ja netti vilisi keskustelupalstoja. Kirjan maailmankuva jää kapeaksi, kuten usein kirjoissa, joissa on minäkertoja.
Kadehdin aina ihmisiä, jotka muistavat elämänsä tapahtumat niin hyvin, että voivat vaikka kirjoittaa kirjan niistä. Omista muistoistani ei saisi edes sivua aikaiseksi.
Kirjan Aino odottaa onnellisena vauvaansa, joka sai vahingossa alkunsa. Vauvan synnyttyä hänellä on vaikeuksia aloittaa itsenäistä elämää äitinä, ja onkin surullista, ettei nuori, yksinäinen äiti saanut enempää tukea neuvolasta. Onneksi Ainolla on hyvä turvaverkko. Vähitellen Aino kasvaa äidiksi ja oman elämänsä sankariksi. Kirja onkin myös Ainon kehityskertomus lapsellisesta teinistä vastuulliseksi äidiksi. Valitettavasti lapsen isän kohdalla ei samanlaista kehitystä kirjan kuluessa näy.
Oli kyllä puhutteleva kaikin tavoin. Tulin lukeneeksi tämän aiemmin keväällä. Ja nuorten kirjaksi kyllä hyvä.
VastaaPoista