Sammattilaisen kirjailija Tiina Martikaisen kirjoja on hauska lukea, koska ne sijoittuvat kotikaupunkiini eli niistä voi bongailla tuttuja paikkoja. Sen lisäksi ne on kohtalaisen hyvin kirjoitettu.
Tämäkin dekkari kertoo poliisikoiraohjaajasta ja rikosylikonstaapeli Hanna Vainiosta, joka asuu Sammatissa ja työskentelee Lohjan poliisilaitoksella. Vaikka Hanna Vainiolla on poliisikoira Riina, joka osallistuu usein tapausten selvittelyyn, eivät Martikaisen kirjat ole kuitenkaan mitään Poliisikoira Rexejä.
Metsästä löytyy surmattu tyttö, ja se saakin poliisit monenlaisen pahan jäljille. Yksi kuulustelluista asuu samassa talossa, jossa minäkin olen nuoruudessani asunut. Tämä oli tietenkin minulle kirjan kohokohta. No ei sentäs.
Kirjassa hämmästytti se, että huristellessaan moottoritiellä Hanna Vainio lukee kännykästään tekstareita samalla. Sekä soittelee kännykällään, handsfreestä ei puhuta mitään. Toinen ihmetyttävä seikka tulee kirjan lopussa, kun syyllinen yhteen surmaan on saatu selville. Asia tunnutaan painavan villaisella eikä taustoja avata asianosaisille. Ei kai oikeasti sentään näin toimita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti