Alkuun kirja tökki, kun henkilöitä tuli lisää ja lisää, eikä tarinasta oikein saanut otetta. Kukaan henkilöistä ei tai paikoista ei noussut toistensa ohi. Pikku hiljaa juoni selkiytyi ja muuttui kiinnostavammaksi.
Sitä en onnistunut selvittämään, mihin kirjan nimi Harhalaukaus viittaa. Nähtävästi viittaus on hyvin vertauskuvallinen.
Tanskalaisessa poliisidekkarissa selvittävät rikostutkijat Jeppe Kørner ja Anette Werner kadonneen pojan tapausta. Kirjassa annetaan paljon huomiota myös poliisien yksityiselämälle. Anette on vastikään tullut äidiksi nelikymppisenä, Jeppe puolestaan seurustelee toisen rikostutkijan kanssa.
Vaikka juoni lähti vetämään, oli kirjaa jotenkin raskas lukea. Se ei suoranaisesti lähtenyt lentoon. Kuitenkin paras tähänastisista Engbergin kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti