Kysyn itseltäni, miksi taas lainasin Edvardssonin kirjan, kun en aiempiakaan (Aivan tavallinen perhe ja Melkein tosi tarina) ole kovin korkealle rankannut. Dementian ja masokismin yhdistelmää, kukaties.
Hyvät naapurit kertoo Mikaelista ja Biancasta, jotka muuttavat Tukholmasta maalle kauas Skåneen. Naapurusto viettää yhteisiä juhlia, vaikka oikeasti kaikki inhoavat tai halveksivat toisiaan. Kirjassa tapahtuu onnettomuus, ja luvut jakautuvatkin ennen onnettomuutta tapahtuneisiin ja sen jälkeisiin asioihin. Ääni annetaan Mikaelin lisäksi parille naapurille.
Kirjan lopussa tehdään paljastuksia, jotka olin arvannut jo aikaa sitten. Kirja on siis kovin yllätyksetön. Juonen kehittely on paikoin hyvässä nousussa, mutta lässähtää sitten kerran toisensa jälkeen.
Mitään hyytävää kirjassa ei ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti