Olen seurannut Instagramissa Anna Pölkkiä jo pitkään. Pölkki on kirjoittanut kirjan Kakkuja salaisesta puutarhasta, jossa kakut yhdistyvät hänelle rakkaisiin kirjoihin. Parhaillaan Pölkki kokoaa seuraavaa kakkukirjaansa. Projektia on hauska seurata somessa: kakkujen leipominen ei läheskään aina onnistu ensimmäisellä kerralla. Tai vaikka kakku olisi kaunis, se ei maistukaan hyvältä. Pölkki julkaisee myös epäonnistumiset seuraajien iloksi.
Metsien kaukainen sini kertoo Pölkin omasta elämästä kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Pölkki on koulutukseltaan äidinkielenopettaja, mutta on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle sairautensa takia. Turun seudulla asunut Pölkki muutti toiselle puolelle Suomea avioiduttuaan kangasniemeläisen miehen kanssa. Pariskunta asuu pienessä talossa metsän keskellä.
Kirjassa ei tapahdu juuri mitään, mutta se ei haittaa. Se on päiväkirja ensimmäisistä vuosista sen jälkeen, kun pitkään vaivannut sairaus sai nimen. Kirjassa seurataan vuodenkulkua luonnon kautta, krookuksista kantarelleihin. Luonnon kuvailu on vahvaa. Maalla näkee kaikenlaisia luontokappaleita.
Kirjailijalla on välillä hyviä jaksoja: kaikki on mukavaa ja asiat sujuvat. Sitten alkaa kaikki tummua ja hämärtyä, ja elämä muuttuu raskaaksi. Kuten monilla muillakin, sairaus tuntuu pahenevan päivien lyhetessä. Kun enää ei ole ulkona tekemistä eikä pimeällä tee mieli liikkua luonnossa. Yksinäiset päivät metsän keskellä tuntuvatkin välillä ruokkivan Pölkin sairautta.
Valopilkkujakin tulee. Pölkki saa kustannussopimuksen kakkukirjalleen ja päiväkirjalleen. Metsien kaukaisesta sinestä on varmasti apua ja vertaistukea mielenterveysongelmista kärsiville ja heidän läheisilleen. Kirjassa sanoitetaan hyvin, millaista elämä on, kun todellisuus ympärillä järkkyy.
Kirjan tapahtumat ovat osaksi hyvinkin entuudestaan tuttuja, ja näen mielessäni vaaleanpunaisen kirjoituspöydän koivun alla, koska olen nähnyt kuvia siitä Instagramissa. Annan tili löytyy Instagramista nimellä @kirjojajakakkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti