Kirja on itsenäisehkö jatko Hakkaraisen esikoisteokselle Ei verta rantaa rakkaampaa. Uudessa kirjassa ei enää pöyristellä ylenpalttisesti ruotsinsuomalaisten tapoja, vaan juoni pääsee enemmän oikeuksiinsa, samoin ihmissuhdekoukerot. Meinasin ensin kirjoittaa suomenruotsalaisten, ja tulin ajatelleeksi, että onpa muuten hassua, että suomenruotsalaisia pidetään eliittinä, kun taas ruotsinsuomalaiset ovat paarialuokkaa. Tai surullistahan se pikemminkin on.
Toimittaja Rosa Riemunen on kirjoittanut kirjan edellisen kirjan tapahtumista, ja etsii nyt uutta aihetta toiselle kirjalle. Onneksi ruotsinsuomalaisten keskuudessa sattuu ja tapahtuu, ja aihe tipahtaa eteen tuota pikaa. Kuvioissa on taas mukana myös poliisi Jani Peranto, jonka ura poliisissa on hyvässä alamäessä.
Kirja pitää hyvin otteessaan ja on vauhdikas. Huomaan kiinnostukseni Ruotsin suomalaisyhteisöjä kohtaan kasvavan. Kukapa oman ikäiseni ei tuntisi jotakuta 1970-luvulla Ruotsiin muuttanutta.
Suorittaessani sosiaalityön perusopintoja muistan katsoneeni Ylen Elävästä arkistosta dokumenttielokuvan Köyhyys. Se kertoo aivan uskomattomasta köyhyydestä Suomen syrjäseudulla vielä 1960-luvulla. Elokuvan jatko-osassa 10 vuotta köyhyydestä rautalammilainen Miettisen perhe on muuttanut Ruotsiin paremman elintason toivossa. Perhe on esiintynyt vielä kerran televisiossa, ohjelmassa Flinkkilä & Tastula: Köyhä suurperhe muutti Ruotsiin ja toteutti unelmansa vuonna 2018. Ohjelmaa ei netistä löydy, vain siitä tehty artikkeli. Ohjelmassa haastateltiin perheen nuorinta tytärtä Päiviä, joka oli Ruotsiin muutettaessa 7-vuotias. Haastattelussa Päivi on muuttanut nimensä Piaksi ja on yli viidenkymmenen. Perheen äiti Taimikin on yhä elossa ja 93-vuotias. Tällainen yhden perheen vaiheista tehty dokumenttien sarja on sangen mielenkiintoinen. Suosittelen lämpimästi tähän materiaaliin tutustumista, mikäli se ei ole entuudestaan tuttua. Erittäin mielenkiintoista lähihistoriaa.
Sanotaan, että kirja on hyvä, kun se herättää ajatuksia. Näin kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti