Vähän jänskätti, että mitä mahdan tykätä kirjasta, jossa kaikki on kemiaa. Se kun ei ollut ollenkaan vahva aineeni koulussa. Kirjassa puhutaan paljon kemiasta, mutta suurin osa on aivan ymmärrettävää. Mikä ei ole, sitä ei ole tarpeenkaan ymmärtää.
Kaikki on kemiaa osoittautui sangen ihanaksi kuvaukseksi poikkeuksellisen älykkäästä naisesta ja hänen poikkeuksellisen älykkäästä tyttärestään. Elizabeth Zott on tutkija-kemisti ja yksinhuoltajaäiti, jonka elämän kautta kirja käsittelee naisen asemaa 1960-luvulla. Ikävä kyllä siihen aikaan naisen tehtävänä oli hoitaa lapsia ja kotia sekä passata miestään. Rajojen rikkominen oli lähestulkoon mahdotonta.
Kirjassa ei oikeastaan tapahdu mitään erityisen jännittävää, mutta silti se vangitsee lukijansa. Kerrassaan hurmaava kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti