Mielensäpahoittaja ja sodankäynnin taito on jo neljästoista Mielensäpahoittaja-kirja. Voisi kuvitella, että vanhus on jo loppuun kaluttu, vaan yhä löytyy jutunjuurta.
Mielensäpahoittajan mailla on malmisuoni, jota kaivosyhtiö havittelee. Hänpä ei olekaan rahalle perso eikä halua myydä maitaan. Tästähän sitten soppa syntyy.
Kirjan alkuosa on vähän puiseva eikä edes tunnu perinteiseltä Mielensäpahoittajalta. Ukko painaa menemään sata lasissa ja matkustaa yksin jopa pääkaupunkiin. Kun kirja etenee, löytyy oikea vire ja Mielensäpahoittaja alkaa tuntua taas tutulta tyypiltä. Välillä pärskähtelin puoliääneen parhaille heitoille. Peräkamarin aikamiespoika äiteineen on aivan hulvaton. Muutenkin Mielensäpahoittaja on sanavalmis ja ajattelee usein vahingossa ääneen.
Viihdyin, taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti