Camilla Läckberg: Käenpoika

Siihen nähden, että ensimmäinen Fjällbacka-sarjan kirja ilmestyi 19 vuotta sitten, ovat päähenkilöt kirjailija Erica Falck ja hänen poliisimiehensä Patrik Hedström säilyneet yllättävän nuorina. Pariskunnan lapsetkin ovat edelleen pieniä. Fjällbacka taitaa sijaita aikapoimussa. Suomeksi sarjan ensimmäinen osa, Jääprinsessa, ilmestyi kolme vuotta alkuperäisteosta myöhemmin 2006. Sarjan muut osat ovat Saarnaaja, Kivenhakkaaja, Perillinen, Mantelintuoksua lumimyrskyssä, Merenneito, Majakanvartija, Enkelintekijä, Leijonankesyttäjä ja Noita. 

Minulla on taipumusta unohtaa kirjasarjojen henkilöt ja aiemmat tapahtumat. Luen paljon, joten kaikki katoaa suureen sumuun. Kuitenkin Käenpoikaa lukiessa palautuvat henkilöt ja heidän keskinäiset suhteensa nopeasti mieleen. Läckberg tuo henkilöt taitavasti mukaan parilla hyvin sijoitetulla lausahduksella palauttaen mieliin, kuka kukin on. Kerronta kirjoissa on niin intensiivistä ja henkilöiden hahmot moniulotteisia, että ne näyttävät jäävän mieleen ja ovat helposti kaivettavissa esiin. 

Sarjan vanhoista kirjoista Käenpoika eroaa siinä, että kirjan alussa on jonkin verran tuotesijoittelua. Nähtävästi tapa on jäänyt Kultahäkki-sarjasta. Pian tuotesijoittelu kuitenkin unohtuu, ja poliisi voi vetää päälleen vain pelkän takin, ei Helly Hansen -takkia. 

Toinen asia, missä Käenpoika eroaa vanhemmista Fjällbacka-kirjoista, on historiallisen aspektin puuttuminen. Palataan kyllä menneeseen, mutta vain 40 vuoden taakse ja henkilöiden elämän kautta. Tämä ei kuitenkaan kirjaa himmennä. 

Käenpoika on loistavaa Läckbergia, jota olen kaivannut. Syyllisen arvasin hyvissä ajoin, mutta se ei haitannut lukemista. Erican ja Patrikin ajatukset jäivät ehkä hiukan liian vähälle huomiolle ja hahmot ohkaisiksi tällä kertaa. Mutta onhan se selvä, että kirjat eivät voi toistua samanlaisina kahtakymmentä vuotta. Kirjan lopussa on vähän turhaa venyttämistä, kun kaikki on jo selvinnyt.