Olen poikkeuksetta pitänyt Greben aiemmista kirjoista (Kun jää pettää alta, Lemmikki, Horros, Varjokuvat, Veteen piirretty viiva). Niihin verrattuna Ajasta ikuisuuteen on kovin hajuton ja mauton.
Päähenkilönä on kustannustoimittaja Lykke Andersen, joka on naimisissa kuuluisan kirjailijan kanssa. Kirjan alussa Lykke on vankilassa syytettynä murhasta. Luin vastikään Elisabeth Norebäckin Nadian, joka alkaa samalla tavalla. Nadian päähenkilön nimi on Linda Andersson. Kovin paljon yhtäläisyyksiä.
Tapahtumien kulusta kerrotaan vuorollaan Lykken, vuoroin tutkivan poliisin näkökulmasta. Ajassa liikutaan nykyajan ja kahdeksan vuoden takaisten tapahtumien välillä. Tuolloinkin tapahtui murha, josta syytettiin Lykken poikia.
Alkukankeuden jälkeen mielenkiinto pysyy yllä tapahtumien kehittymistä odotellessa. Loppua kohti kaikki on kuitenkin ilmiselvää. Kokonaisuus jäi latteaksi.
Onpas kyllä samankaltaisuuksia!
VastaaPoistaPitäisi joskus kokeilla Greben kirjoja. Minusta vain on tullut aika kriittinen dekkarien lukija.
Mulla on monta kirjailijaa mielessä, joita pitäisi ehtiä lukemaan. Kaikkea ei vaan millään kerkiä.
VastaaPoista