Olen lukenut aiemmin peräti viisitoista Fossumin kirjaa, eli kaikki tähän mennessä suomennetut. Ne löytyvät blogin vanhoista muistiinpanoista: Evan katse, Älä katso taaksesi, Ken sutta pelkää, Piru valoa kantaa, Rakas Poona, Mustat sekunnit, Harriet Krohnin murha, Minä näen pimeässä, Toisenlainen rakkaus, Paha tahto, Varoitus, Marraskuun neljännen vastainen yö, Hullujenhuone, Jonas Eckel sekä Carmen Zita ja kuolema. Olen lukenut ne kymmenkunta vuotta sitten, enkä silloin ollut vielä kovin suuri psykologisten trillereiden ystävä.
Aika monessa aiemmassa Fossumin kirjassa on pääosassa komisario Konrad Sejer. Paha äiti puolestaan aloittaa uuden sarjan, jossa poliisina häärii Eddie Feber. Fossumille tyypilliseen tapaan Feber näyttäytyy ohimennen kirjan loppupuolella.
Aksel ja Ellinor ovat aikuiset sisarukset, joiden elämä ei etene. Kumpikin kokee suurimmaksi syyksi rakkaudettoman lapsuuden. Jo edesmennyt isä oli hirviö, samoin vielä elossa oleva äiti. Äiti syyllistää ja alistaa. Lapset odottavat äidin kuolemaa toivoen henkisestä ylivallasta pääsyä.
Lukija ei ihan mukisematta niele asetelmaa. Voisiko lapsissakin olla jotain vialla?
Taitava psykologinen trilleri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti