Laupias samarialainen on jo seitsemäs kirja sarjassa, joka kertoo nuoresta poliisista Olivia Rönningistä ja jo eläköityneestä poliisista Tom Stiltonista, joiden tiet kohtaavat tuon tuosta. Sarjan aiemmat kirjat ovat Nousuvesi, Kolmas ääni, Musta aamunkoitto, Uinu, paju pienoinen, Polttopiste ja Jäätynyt kulta. Sarjan tähänastiset kirjat ovat mielestäni olleet poikkeuksetta hyviä. Cilla ja Rolf Börjlind ovat myös käsikirjoittaneet lukuisia Martin Beck -elokuvia.
Yleensä tosiaan olen pitänyt Börjlindien kirjoista, mutta Laupias samarialainen ei vaan lähtenyt nousuun. Nihkeys johtunee siitä, että kirjassa eletään koronan leviämisen aikaa, ja juoni kietoutuu rokoteongelmien ympärille. Yksi keskeisistä henkilöistä joutuu sairaalaan koronan takia. On kyllä äärimmäisen tylsä juonikuvio. Kirjan alussa on täysin irrallisen tuntuinen takaa-ajo-kidnappauskohtaus, joka selviää suitsait. Siitä sitten kehkeytyy kirjan toinen juonikuvio, mutta väkisin tehdyn tuntua on ilmassa.
Laimea kirja eteni laimeaan loppuunsa, joka ei kovin paljon yllättänyt. Kirjan kohtaukset ovat kovin epätasapainossa. Jotain pienoismallin rakentamista tai poliisien jahkailua kuvaillaan yksityiskohtaisesti, mutta panttivangin vapauttaminen käy käden käänteessä ilman etukäteissuunnittelua. Kummasti sama henkilö on aina panttivankina tässä sarjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti