Olen lukenut Putkoselta aiemmin hänen kaksi dekkariaan, Jäätynyt tyttö ja Palava poika. Unohdettujen unelmien kirjasto aloittaa uuden Kielokoski-sarjan, joka ei liity aiempiin kirjoihin.
Kirjan päähenkilö Aina haluaa elämäänsä muutoksen äitinsä kuoltua. Aina on opiskellut kirjallisuutta ja psykologiaa, ja toiminut viime vuodet psykologina. Nyt hän hakeutuu kuitenkin kirjastonhoitajaksi kaukaiselle Kielokoskelle. Tältä osin kirja on siis tyypillinen romanttinen romaani, jossa päähenkilö lähtee tiettömän tien päähän ja kohtaa siellä onnen. Putkonen kertoo lopputeksteissä saaneensa kimmokkeen kirjoittamiseen Kajannon Korvapuustikesästä. Unohdettujen unelmien kirjasto vaikuttaa kuitenkin kiinnostavammalta, koska siinä on Ainan elämään liittyvä salaperäinen sivujuoni, joka saa lukijan kääntelemään sivuja rivakkaan tahtiin.
Aina saa nopeasti Kielokoskella uusia ystäviä. Hän huomaa myös menneisyytensä kietoutuvan Kielokosken kirjastoon. Koska Aina on elänyt elämänsä kirjallisuuden keskellä, olihan hän kustantamon omistajan tytär, kirjassa on paljon kirjallisuusviittauksia runouteen ja muuhunkin kirjallisuuteen. Myös Korvapuustikesä mainitaan. Kirjan kertoja ei edes yritä leikkiä kaikkitietävää. Hän tietää vain ja ainoastaan Ainan ajatukset. Muiden vaikuttimet jäävät pimentoon, mikä on vähän ärsyttävääkin.
Ainan koko nimi jäi vaivaamaan minua. Onko se Aina Oma Ylva-Lii vai Ylva-Iii? Se on hassusti kirjoitettu kirjassa Ylva-lii, eli jälkimmäinen nimi pienellä ällällä, joka voisi yhtä hyvin olla iso i. Mutta eihän nimessä voi olla kolmea iitä peräkkäin. Tutkailtuani kirjan fontteja päädyin siihen, että viimeinen nimi on lii, ällällä alkava. Miksi se sitten kirjoitetaan pienellä? Nimethän kirjoitetaan aina isolla, myös yhdysnimien molemmat osat (kuten Anna-Liisa). Edit: Tämäkin selvisi. Nimi Ylva-lii on suoraan Astrid Lindgrenin kirjasta, joka myös mainitaan Unohdettujen unelmien kirjastossa.
Unohdettujen unelmien kirjasto on odotusteni vastaisesti keskimääräistä parempi kesähömppäromaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti