Kate Morton kirjoittaa ihania pitkiä lukuromaaneja, joista olen aiemmin lukenut seuraavat: Paluu Rivertoniin, Hylätty puutarha, Kaukaiset hetket, Salaisuuden kantaja, Talo järven rannalla ja Kellontekijän tytär.
Kirjan luonnonkuvailu 1950-luvun lopulla Australian maaseudulla asuvan näkökulmasta kuvailtuna tuo mieleen Suon villin laulun. Kirjassa mainitaan lukuisia australialaisia kasveja, joten oli pakko googlettaa, millainen puu on toonapuu, entä banksia, tulipullopuu tai joulupensas. Entä millaisia ovat pungankukat?
Kannessa oleva kasvi on eucalyptus leucoxylon eli siroeukalyptus. Kannen lintu ei kuitenkaan ole kirjassa mainittu australiansinimaluri, vaan sinikurkkumaluri.
Takaisin kotiin on siitä harvinainen kirja, että saattaisin jopa sanoa sen olevan paras kirja, mitä olen lukenut. Kirja on paksu, sivuja on 600. Kerronta etenee hitaasti ja polveilevasti paljastaen salaisuuksia vähä vähältä. Kirjaa lukiessa ei kuitenkaan tee mieli hätäillä, vaan nauttia joka sanasta. Kirjan henkilöt ovat kiinnostuneita kirjallisuudesta ja keskustelevat siitä paljon, niinpä kirja on antoisa kirjallisuuden ystävälle.
Lontoossa asuva toimittaja Jess palaa Australiaan, kun hänen isoäitinsä on sairastunut vakavasti. Menneisyyden tapahtumia puidaan Jessin, hänen äitinsä Pollyn, tämän äidin Noran ja muutaman muun keskeisen henkilön näkökulmasta. Lopuksi lukija taitaa tietää enemmän kuin kukaan henkilöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti