Kellontekijän tyttären parissa vierähti sateinen viikonloppu mukavasti. Kirja oli paksu, mutta ihana. Siinä hypittiin nykyajasta taaksepäin sotavuosiin ja vielä kauemmas 1800-luvulle saakka.
Jäin miettimään, mikä on kehystarinan päähenkilön ammatti. Arkistoja hän penkoo, mutta miksi? Etuliepeessä häntä tituleerataan arkistonhoitajaksi, joten sellainen hän kai sitten on. Arkistonhoitaja Elodie löytää vanhoja tavaroita ja valokuvia, jotka alkavat kiinnostaa häntä suhteettomasti. Ne johtavat varsinaisen päähenkilön, jonka nimi jääköön tässä mainitsematta, muistoista siilautuviin muistikuviin menneistä tapahtumista.
Kirjassa on paljon surua ja onnettomuutta. Siinä on myös paljon onnellisia, aurinkoisia päiviä englantilaisessa maalaismaisemassa. Kirjasta jäi hyvän olon tunne, kaikesta huolimatta. Morton on taiturimainen kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti