Erin Kelly: Älä jää pimeään

Pitkäveteisin kirja, jonka olen konsanaan lukenut. Sinnikkäästi tahkosin kirjan loppuun saakka, vaikka siihen pari viikkoa taisikin vierähtää. Kirjan teemana ovat auringonpimennykset, ja niistä sitten vouhkataankin tappiin asti. Tai tarkemmin auringonpimennysten seuraaminen. Eli huisin jännittävää, neljän minuutin kliimaksi.

Kirjan henkilöt ovat äärettömän tylsiä ja ohuita. Jokaisella on itsekeskeisesti oma napa mielessä. Asioita ei sanota ääneen vaan kuvitellaan loput. Kirjaa mainostetaan piinaavaksi, ja kyllä sen lukeminen aikamoista piinaa olikin.

Yksi erittäin ärsyttävä piirre kirjassa on erikoisten sivistyssanojen viljely. Todetaan, että henkilöllä on ectomorph-ruumiinrakenne (eikö edes voisi sanoa ektomorfinen?) sen sijaan, että todettaisiin hänen olevan pitkä ja laiha. Joku ekstrapoloi tietoja, taas piti googlettaa. Keskeisen hahmon thaimaalaiset kalastajanhousut näyttävät tesseraktilta, jossa on nauhoja. Hyperkuutiolta? No joo, ymmärrän, mitä siinä ajetaan takaa.

Onneksi kirja lopulta loppui ilman loppuhuipennusta. Tai on siinä olevinaan loppuhuipennus, tyyliin päähenkilö hihittelee nurkan takana syötyään salaa siskonsa nallekarkit.