Markus Ahonen: Sieluttomat

Tavattoman raskassoutuinen kirja. Ahonen rakastaa kielikuvia ja lauseenvastikkeita. Kielikuvien ylenpalttisella annostelulla Ahonen pyrkinee lähes runolliseen ulosantiin. Yletön lauseenvastikkeiden, partisiippien ja pitkien määritelausekkeiden käyttö saa tekstin paikoin vaikeasti ymmärrettäväksi. Virkkeen joutuu tavaamaan pariin kertaan, ennen kuin se aukeaa. Tällainen koukerointi ei sovi dekkareihin.

Hän näki jostain tutun raskaana olevan naisen kävelevän huppari päällä kesäkuumallakin kulkevan miehen kanssa kohti Kaivopuiston rantaa ja sen venesatamaa. 

Kirjassa on paljon henkilöitä. Todella paljon. Heille kaikille on yhteistä ahdistava menneisyys, jota puidaan takaumissa. Koska takaumat ovat useampien henkilöiden, on välillä vaikea saada selkoa, ketä nyt on kohdeltu huonosti. Kirja onkin varsin sekava, koska osa asioista arvuutetaan lukijalla rivien välistä.

Ahosella lienee ollut sulava juoni-idea, joka on muuttunut solmuiseksi möykyksi. Takakannessa kirjaa mainostetaan nopeakäänteiseksi. Ehkä se sitä olikin, mutta tahmea lukukokemus jätti nopeakäänteisyyden varjoonsa.