Tomas Gads: Pirulainen

Esikoisjännäri, joka aloittaa uuden sarjan Ryhmä Halme. Halme on rikoskomisario, joka on koonnut oman näppärän ryhmän rikoksia ratkomaan. Kirjassa tavoitellaan kerroksisuutta viittaamalla aiempiin tapahtumiin, joista ei koskaan ole kerrottu missään. Kovin kömpelöä, kuten henkilöiden kuvailukin. Kömpelyyden takia kirja olikin ajoittain tuskastuttavan hidasta luettavaa. Rivien välistä pystyy huomaamaan, millaista tunnelmaa kirjailija tavoittelee milläkin esityksellään. Harmi, että tunnelma ei välity kuin sen tavoitteluna.

Kirjan lopetus on kerrassaan omituinen ja ärsyttävä. Se ei näyttäisi liittyvän mitenkään aiempiin tapahtumiin, mikä tekee siitä vielä ärsyttävämmän. Lopetus yrittää olla koukku, joka saa odottamaan jatko-osaa.

Useiden henkilöiden nimet ovat ruotsihtavia (Ann-Mari, Magnus, Margit, Agnes), mikä alkuun sai minut kuvittelemaan kirjan ruotsalaiseksi. Kirja tapahtuu kuitenkin Turussa.

Minua ärsytti lukiessani se, että kirjan ideassa on runsaasti potentiaalia, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Kirjailijoiden yhteistyö ei ole toiminut oikealla tavalla, vaan kumpikin on kirjoittanut omat osuutensa, ja saumaaminen on jäänyt tekemättä. Tämä näkyy esim. siinä, että kirjan alussa keskeiseksi nouseva naishenkilö jää pitkäksi aikaa täysin sivuun, kuin häntä ei olisi enää olemassakaan.

Takaliepeestä paljastuu, että Tomas Gads on itse asiassa kaksi suomalaista naiskirjailijaa, joista toinen on biokemisti ja toinen psykologi. Tähän voisi todeta, että suutari (ja psykologi ja biokemisti) pysyköön lestissään.