Vähän jännitti ja hirvittikin tarttua tähän kirjaan. Olin nähnyt Instagramissa niin monen lukeneen tämän jo, ja poikkeuksetta kaikki olivat myös tykänneet siitä. Monta kertaa on käynyt niin, että itse en olekaan pitänyt kirjasta, joka on ollut myyntimenestys ja saanut pelkkää kiitosta.
Selasin kirjaa ensin varovasti ja totesin, että näyttää tylsältä. Laitoin kirjan jo sivuun ja ajattelin jättää sen lukematta. Päätin sitten kuitenkin ottaa härkää sarvista ja aloittaa lukemisen.
Kirja on kasvukertomus yksinäisestä, hylästystä lapsesta yksinäiseksi, hylätyksi aikuiseksi. Kirjassa ei tapahdu paljon mitään, ja kannessa mainittu sana murhamysteeri on vahvaa liioittelua. Kuitenkin kirja imaisi mukaansa. Owensilla on selvästi kertomisen lahja, ja hän onnistuu tekemään arkisetkin tapahtumat kiinnostaviksi.
Vuodet vierivät kirjassa vauhdilla. Toisista tapahtumista kerrotaan enemmän, toisista vähemmän. On kertojan lahjakkuutta nostaa esiin vain tiettyjä tapahtumia, jolloin kirjasta ei tule jaarittelevaa puuroa. Samalla lukija jää miettimään kaikkia niitä asioita, joita ei kerrota.
Pakko myöntää, että minä pidin tästä kirjasta.
Minuakin on mietityttänyt, pitäisinkö tästä, kun kaikki niin hehkuttavat. Mutta kiehtovaltahan kirja kyllä kuulostaa, ja sinäkin siis tykkäsit. Joten ehkä minunkin pitää lukea tämä jossain vaiheessa.
VastaaPoistaOn se lukemisen arvoinen. Minua kiehtoi se, miten kouluja käymättömällä tytöllä oli kuitenkin omat erityistaitonsa ja -vahvuutensa.
VastaaPoista