Olen näköjään ruotinut kirjoittajan tekemät, kustantamon ignooraamat kielivirheet varsin perusteellisesti luettuani Koskimaan esikoisteoksen Sankaripoliisin kuolema. Tällä kertaa riittänee siis toteamus, että vieläkään en ole tyytyväinen. Samanlaisia virheitä kuin aiemmassa kirjassa on tässäkin.
Koko sen ajan, kun Rautasalo on ollut pinossa odottamassa lukemista, olen kuvitellut mielessäni Rautasalon olevan komisarion nimi. Siltähän se kuulostaa, jykevältä ja luotettavalta. Vaan Rautasalopa onkin syrjäytyneiden ja narkkareiden kansoittama, rappeutunut lähiö. Jykeviä ja luotettavia poliiseja tässä kirjassa ei ole lainkaan.
Rautasalossa jatkuu sama teema kuin Sankaripoliisin kuolemassa: poliisilaitos on korruptoitunut ja läpeensä mätä. Ylikonstaapeli Niemelää alkaa ketuttaa Rautasalon avoin huumekauppa, etenkin kun prostituoituja katoaa ja tulee uudelleen esiin pahoin silvottuina. Kun poliisijohto peittelee rikoksia, mitä voi rivipoliisi tehdä?
Kirjassa käydään tapahtumien kulku huolellisesti ja perusteellisesti läpi. Välillä suorastaan pitkäveteisesti. Koska kaikki kieroilevat parhaansa mukaan, piti kirja lukea loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti