Eläkkeelle jäänyt rikospoliisi Erja Repo tekee taas tutkimuksiaan. Olin aikeissa kirjoittaa "on taas vauhdissa", mutta vauhtia tässä kirjassa ei kyllä ollut tippaakaan.
Erja Repo värvätään osallistumaan taideleirille selvittämään, kuka kiusaa leirin pitäjän viisikymppistä poikaa Eeroa. Vaikka Eero on siis kaiken alku ja juuri, hän jää hyvin etäiseksi. Niin tosin jäävät kirjan muutkin hahmot. Edes Erjassa ei ole syvyyttä. Erjan ajatukset pyörivät hänen huivilla suojattujen hiustensa ympärillä kyllästymiseen saakka.
Taideleirin tapahtumia kuvataan yksityiskohtaisesti ja pitkäveteisesti, vaikka leirillä ei tapahdu mitään. Kirja onkin sanomattoman tylsä ohuinen henkilöhahmoineen ja pikaisesti kuitattuine murhineen. Klovniasun käytön syytkin jäävät hämärän peittoon.
Yllättävästi Erjan toimittajaystävä Vattulainen tuntuu saavan tietoa mistä tahansa poliisiasiasta. Kenties Vattulainen voisikin alkaa selvitellä rikoksia ja antaa Erjan olla eläkkeellä rauhassa.
Juonen keskeiset kohdat ovat arvattavissa hyvissä ajoin. Toivottavasti Erja Repo terävöityy seuraavaan kirjaan mennessä.
Olen juuri kuuntelemassa tätä. En ole oikein päässyt vielä mukaan.
VastaaPoista