Kirjan rakenne tekee siitä hidasta luettavaa. Osa luvuista on suoraa tekstiä, jossa kaikkitietävä kertoja tarkkailee tapahtumia. Osa luvuista on litteroituja podcasteja, joissa puhuja vaihtuu joka kappaleessa. Tällaisten lukeminen on paljon hitaampaa kuin suoran tekstin.
Päähenkilöllä Ellellä on siis podcast, jossa hän selvittelee ratkaisematta jääneitä murhia. Tietenkin podcastin pitäjä on taitava rikostutkija, vaikkei poliisiin kuulukaan. Luonnollisesti Ellellä on myös lukuisia kuuntelijoita, jotka seuraavat jännityksellä tutkimusten etenemistä.
Kirja on aika pitkäveteinen ja osin myös sekava. Juonen idea on sinänsä hyvä, mutta toteutus vesittää sen. Kirja tarjoaa yhden mehevän yllätyksen kirjan loppupuolella, mutta sekään ei kannattele muuten pirstaleista juonta.
Osin rikostutkimuksen höttöisyys johtuu varmaan juuri siitä, että tapahtumista kerrotaan podcastin pitäjän näkökulmasta, jolla ei ole poliisin tietoja tai resursseja. Tuntuu, että jotain jää puuttumaan.
Sarjamurhaajaa kutsutaan kirjassa Lähtölaskentamurhaajaksi. Amerikkalaiseen tapaan se on lyhennetty LLM:ksi. Amerikkalaisilla on tosiaan tapana lyhentää kaikki vähänkin pidemmät sanat, yhdyssanat tai sanaliitot kirjainyhdistelmiksi. Opiskeluaikoinani tämä tuotti suurta tuskaa, kun piti lukea amerikkalaisten kirjoittamia alan teoksia, joissa kaikki mahdollinen kerrottiin kirjainlyhentein. Niiden muistaminen kävi työstä. Suomen kielessä tällaista tapaa ei kuitenkaan ole, joten olisin suonut kääntäjän jaksavan kirjoittaa sanan kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti