Olen näköjään pitänyt Jewellin aiemmista kirjoista (Sitten hän oli poissa, Löysin sinut, Joka askel jonka otat). Missä lienee vika, kun Kaikista synkimmät salaisuudet tuntui kovin lattealta. Nimi maalailee jo jotain kovin synkkää, mutta on ehkä hieman liioitteleva. Toki kirjassa on omituista porukkaa ja tapahtuu omituisia asioita, mutta ovatko ne kaikista synkimpiä salaisuuksia kuitenkaan?
Kirja kertoo adoptiolapsesta Libbystä, jolle paljastuu 25-vuotissyntymäpäivänä jännittäviä asioita hänen menneisyydestään. Rinnalla kulkevat salaperäisen Lucyn tarina ja miespuolisen minäkertojan tarina. Vähitellen tarinat yhtyvät jännittävällä tavalla. Kokonaisuus jää kuitenkin latteaksi ja henkilöt mielenkiinnottomiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti