tiistai 18. syyskuuta 2018

Ninni Schulman: Poika joka ei itke

Takakannen teksti alkaa: Suositun dekkarisarjan toisessa osassa... Voiko dekkari"sarja" olla suosittu, jos siitä on aiemmin ilmestynyt yksi osa? Huokaus.

Schulmanin henkilöt ovat ilahduttavan elämänmakuisia. Paikallislehden angstinen toimittaja Magdalena Hansson ja hänen poikansa Nils (joka on adoptoitu tai jotain, en enää muista aiemmasta kirjasta) asustavat pienessä Hagforsin kaupungissa. Kaupungissa riehuu pelottava tuhopolttaja, jota poliisit Christer Berglund ja Petra Wilander yrittävät saada kiinni. Yhdellä poliiseista on vallaton nimi, Folke Natt och dag, joka on ruotsalaisen aatelissuvun nimi. Googlasin viimeksi ja yllätyin, että nimi on oikeasti olemassa.

Christer on niin ongelmaisen oloinen, että hänen on helppo epäillä syyllistyneen muuhunkin kuin mammanpoikuuteen. Ehdin epäillä vähän kaikkia matkan varrella. Oikeaa syyllistä ei kuitenkaan pysty päättelemään lukijalle annetuilla tiedoilla. Eikä toki tarvitsekaan.

Tässäkin kirjassa toimittaja on niin näppärä, että poliisia ei tarvittaisi lain.

Sen verran tehokkaasti roihuavia taloja kuvataan, että illalla nukkumaan mennessä pelotti.






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti