Maria Adolfsson: Meren ja pirun välissä

Vaikka Adolfssonin Doggerland-kirjat ovat hyviä, en voi mitään sille, että minua häiritsee kirjojen sijoittuminen mielikuvitusmaailmaan. En pidä fantasiakirjoista, ja "oman" maailman keksiminen tuntuu hölmöltä. Kirjan alkupäässä meni taas tovi totutellessa omituisiin paikannimiin, henkilönnimiin ja ruokalajeihin. Minulla on tapana lukiessani yrittää suomentaa esim. kadunnimet myös niillä kielillä, joita en osaa. Doggerlandissa puhutaan jotain skandikielten ja englannin sekoitusta. Lisäksi yksi henkilöistä on tanskalainen, ja solkkaa tanskan sanoja väliin.

Tässä kirjassa moni asia tulee päätökseen, ja onkin jännittävää nähdä, vieläkö sarja jatkuu, vai joko Adolfssonkin sai tarpeekseen satumaailmastaan. Komisario Karen Eiken Hornby on kiinnostava, samoin hänen läheiset ihmissuhteensa. Kirjassa on kuitenkin kaksi niin tiivistahtista juonta, että henkilöt jäävät vähän ohkaisiksi ja etäisiksi tällä kertaa.

Kirjan juoni pitää hyvin otteessaan. Se on hyvä ja kiinnostava, mutta jotain jää silti puuttumaan. Kirjaan on ympätty vähän liikaa käänteitä, ja niiden käsittely jää ylimalkaiseksi. Lukeminen töksähteli, kun tapahtumasta toiseen hyppelehdittiin tuon tuosta. Tämä voi toki olla vain minun ongelmani.