Keiko työskentelee pienessä marketissa, lähikaupassa. Hän on osa-aikainen työntekijä, mikä ajan mittaan osoittautuu tuttaville ja sukulaisille kynnyskysymykseksi. En ihan ymmärtänyt, että jos Keiko kerran on hyvä työssään ja rakastaa työtään, miksei häntä palkata kokopäiväiseksi työntekijäksi. Tähän liittynee jokin kulttuurinen juttu, jota en tunne.
Keiko on hieman erityinen, ja länsimaisessa yhteiskunnassa hänelle olisi luultavasti diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä jo lapsena. Selkeästi hän on autismin kirjolla. Keiko tiedostaa itsekin, että hänen on vaikea ymmärtää muiden ajatustenjuoksua. Hän onkin vilpittömän iloinen aina onnistuessaan saamaan vastapuolen hyväksynnän tai tämän tyytyväiseksi. Lukija näkee tilanteen todellisen laidan rivien välistä.
Japanilaisessa yhteiskunnassa paineet oikeanlaisesta elämänkulusta ovat ehkä kovemmat kuin länsimaisessa. Niinpä Keiko kokeekin jatkuvasti olevansa jotenkin vääränlainen, koska hänellä ei ole uraputkea eikä parisuhdetta. Lähikaupan myyjänä toimiminen kun ei kelpaa uraputkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti