Rudberg kirjoittaa lennokkaasti, kuten Marianne Jidhoff -sarjassakin. Kirja etenee sujuvasti kertoen tapahtumista kolmen eri naisen näkökulmista. Erilaisista taustoista tulevat Signe, Elisabeth ja Iris osoittautuvat matemaattisesti lahjakkaiksi ja päätyvät yhteistyöhön kansallisen turvallisuuden parissa työskentelevään ryhmittymään. Tietenkin he hoitelevat samalla perinteiset "naisten" työt, siivoavat ja kokkaavat, jotta herrat saavat perehtyä rauhassa salakielikoodin purkamiseen. Feministien kannattaakin pysytellä kaukana tästä kirjasta, sen verran siinä tytötellään.
Minua häiritsi varsinkin kirjan alkupuolella se, ettei juuri mistään huomaa, että ollaan 1930-luvulla. Esimerkiksi Sophie Hannahin tai Kate Mortonin kirjoissa ajan hengen huomaa niin kielenkäytöstä kuin ympäristön kuvauksestakin. Loppua kohti tässäkin kirjassa henkilöiden puhetapa alkaa myötäillä enemmän ajankuvaa.
Kirja kertoo kolmesta naisesta, heidän elämästään ja työskentelystään. Teemana onkin pitkälti naisten ystävystyminen. Henkilöt ovat hyvin stereotyyppisiä: Signe on oppimaton maalainen, Elisabeth paremman perheen rämäpäinen tytär ja Iris kahden lapsen äiti, joka on paennut Virosta Ruotsiin. Kuinka ollakaan, paineen alla he ystävystyvät ja auttavat toisiaan kaikessa.
Toinen häiritsevä tekijä on se, ettei kirjassa tapahdu oikeastaan mitään. Kirja tosiaan kuvailee naisten elämää. Koska kyseessä on sarjan ensimmäinen osa, lienee tämä alkusoittoa ja esivalmistelua tuleville tapahtumille. Rudberg on taitava kirjoittaja, ja siksi tätä lukee ilokseen. Hieman tyhjä olo jäi kirjan loputtua: eihän tässä tapahtunut mitään. Ihan loppuun on asetettu koukku, joka kertoo jatkoa olevan tulossa. Toki nämäkin pari asiaa olisi voinut sisällyttää ratkaisuineen tähänkin kirjaan, jolloin se olisi eheä kokonaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti