Lapsuuteni mummolan hyllyssä oli vain muutamia kirjoja. Helmi oli yksi niistä. Armottomana lukutoukkana luin kaiken, minkä käsiini sain, eli tietysti myös Helmen. Siitä jäi pysyvä muistijälki vuosikymmeniksi. Muutama vuosi sitten, selatessani nettiantikvariaatin sivuja, hoksasin etsiä sieltä Helmen samanlaista painosta kuin aikoinaan mummolassa. Sellainen löytyikin, ja tilasin sen. Siitä asti kirja on hyllyssäni odotellut, että lukisin sen jonakin päivänä uudelleen. Jo pelkästään kirjan omistaminen tuottaa suurta tyydytystä, niin kaunis aikansa kuva se on.
Tämän lukuhaasteen myötä tartuin vihdoin Helmeen ja huomasin, että paljon oli unohtunut. Muistin vain sen, että köyhä kalastaja löytää upean helmen, maalailee itselleen ja lapselleen ruusuista tulevaisuutta, mutta helmi tuokin tullessaan pelkkää pahaa. Lyhyesti sanottuna kirjan teema voisi olla: raha ei tuo onnea.
Köyhä meksikolaiskalastaja Kino elelee vaimonsa Juanan ja pikku poikansa Coyotiton kanssa suhteellisen tyytyväistä, joskin vaatimatonta elämää. Eräänä päivänä skorpioni pistää pienokaista, ja elämän raadollisuus paljastuu: kaupungin vauras lääkäri ei halua auttaa varatonta intiaania. Niin ikävältä kuin se tuntuukin, ei intiaanien asema ole vuosien saatossa parantunut lainkaan, kuten ei muidenkaan alkuperäiskansojen.
Kouluja käymätön Kino ei tiedä muuta keinoa hankkia lääkäriin tarvittavat rahat kuin sukeltaa helmiä meren pohjasta. Kino löytääkin kaikkien aikojen helmen, Maailmojen helmen. Koko kylä iloitsee hänen kanssaan. Kino näkee jo poikansa käymässä koulua siisteissä vaatteissa. Hän näkee itsensä ja vaimonsa uusissa vaatteissa kirkkohäissä. Nämä ovat saavuttamattomia asioita köyhälle intiaanille.
Suuri ja kaunis helmi herättää kuitenkin mielitekoja muissakin kyläläisissä, ja se yritetäänkin ryöstää Kinon risumajasta. Loppujen lopuksi, aiheutettuaan surua ja ikävyyksiä, Kino päätyy heittämään helmen takaisin sinne mistä se on tullutkin, meren syvyyksiin.
Kirjan kauneinta antia on Steinbeckin luonnon ja maiseman kuvailu. Steinbeck ei syyttä ole kirjallisuuden nobelisti. Hän kuvailee Kinon kouluttamattomuutta ja intiaanien kulttuurisia piirteitä hienosti henkilöiden kuulemien päänsisäisten laulujen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti