Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Erikoinen romaani lähiöelämästä. Kirja voisi olla Hesarin Kuukausiliitteen dokumenttiartikkeli jostakin suomalaisesta lähiöstä, jonka asukkaista vain harva on onnellinen. On huumeita, prostituutiota, alkoholismia, työttömyyttä, väkivaltaa, hajonneita perheitä ja syrjäytyviä nuoria.

Kerrostalo on raaka kirja, koska se tuo huono-osaisimmat lähelle. Alussa tuntuu, että eihän tällaista jaksa lukea, kun ei kenellekään tapahdu mitään kivaa. Henkilöt ovat kuitenkin kiinnostavia ja on pakko lukea eteenpäin nähdäkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjassa onkin paljon henkilöitä, joista osalla on hyvin samantapaiset nimet, ja ne tuppasivat menemään minulla sekaisin. Nuorilla naisilla on tietysti lähiönimet.

Kirjan sivujuoni liittyy kerrostalojen vaihtuviin omistussuhteisiin ja isoveli valvoo -tyyliseen toimintaan. On kameroita ja sähkölukkoja, ja koko alue aidataan. Portitkin ovat lukossa. Vain asukkailla on avaimet. Alueen liepeillä on monien lähiöiden tapaan asunnottomien parakkikylä.

Kirjassa ei ole varsinaista juonta, vaan se on enemmänkin pätkä lähiöasukkaiden elämästä. Kuisma on osannut kiehtovalla tavalla kuvata tätä ankeaa elämää. Lukijalle tuleekin ahdistunut olo, koska hyvin todenmukainen kuvaus muistuttaa siitä, että tällaisia lähiöitä asukkaineen on oikeastikin olemassa.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Taisin googletella henkilökunnan suosituksia, ja sieltä löysin tämän kirjan, jonka olin muutenkin ajatellut lukea.