Katrine Engberg: Lasisiivet

Olen näköjään antanut murska-arvion Engbergin esikoisdekkarille Krokotiilinvartija, johtuen pitkälti varmaan surkeasta käännöksestä. Lasisiivet on sujuvaa luettavaa, joskin kirjassa on pari hyvin harvinaista suomen kielen sanaa. Ainakaan minulle ne eivät olleet tuttuja. Ensinnäkin lahea vauvantukka: piti ihan googlettaa sanan lahea merkitys. Mutkan kautta sille löytyi selitykseksi lempeä, pehmeä. Eli kyse lienee asiasta, joka tavanomaisemmin ilmaistaisiin sanomalla hento vauvantukka.

Toinen erikoinen ilmaisu on suru myrryttää kaiken elollisen. Luulin, ettei verbi myrryttää ole minulle entuudestaan tuttu, vaan googlettamalla selvisikin, että siinähän on kyseessä verbi myrtyä. Sitä taidetaan vain harvemmin käyttää aktiivisena tekijänä. Tunnetuin muoto lienee myrtynyt, joka käy myös adjektiivista. Näin tuli taas opittua uuttakin (koska olen kiinnostunut suomen kielestä, en koskaan ohita sanoja, joita en tunne, vaan yritän selvittää niiden merkityksen).

Sitten itse sisältöön, kun kieli on nyt ruodittu. Kirja on aivan älyttömän jännittävä. henkilöt kiinnostavia ja juoni vie mennessään. Henkilöitä on paljon, ja kirjan alussa minulla olikin vaikeuksia pysyä laskuissa, kuka kukin on, etenkin kun en lukenut koko kirjaa yhdellä istumalla. Vähitellen aloin muistaa keskeiset henkilöt ja pysyä paremmin kartalla.

Rikostutkija Jeppe Kørner joutuu selvittelemään omituisia murhia ilman työpariaan Anette Werneriä, joka on äitiyslomalla. Anette tosin pitkästyy kuoliaaksi äidinrakkauden heräämistä odotellessaan, ja sekaantuu murhatutkimukseen puolisalaa. Näitä pitkästyneitä äitiyslomalaisia on viime aikoina jännityskirjoissa nähty muitakin, niin Horstin Koodissa kuin Dahlin Vapaudessa.

Kaikkine sivujuonteineen kirja on todella kiinnostava ja tarjoaa yllättäviä käänteitä.