Harvinaisen tylsä kirja. Jotain ikävää on tapahtunut, ja tapahtunutta peitellään. Vähitellen paljastetaan lukijalle, mistä on kyse. Pöhinään nähden salaisuus jää sangen latteaksi. Tarinaa kerrotaan välillä kahden nuoren, samojen tyyppien keski-ikäisinä, yhden pariskunnan tyttären ja yhden vanhuksen näkökulmasta. Keskellä kirjaa käydään läpi vanhuksen elämäkerta hyvin tylsästi toteutettuna, ja se jääkin kovin irralliseksi. Kirja jatkaa samaa latteutta tylsään loppuun saakka. Lopetus on kuin vastahakoista muminaa ja olkapäiden kohauttelua.
Kirjassa nousee esiin monta teemaa, ja se tekeekin kirjasta aikamoisen sillisalaatin. Kirja voisi olla kertomus luokkanoususta, pikkukylän sisäänpäin lämpiävyydestä, työttömyyden tuomista haasteista, teiniraskaudesta, mielisairaaloiden kammottavuudesta tai muutamasta muusta seikasta. Keskeisen tuntuisia teemoja ovat vanhustenhoito ja itsetuhoisuus, mutta niiden käsittely jää hyvin pinnalliseksi.
Keskeiset henkilöt jäävät ohuiksi, ja on vaikea pysyä kärryillä henkilöiden keskinäisistä suhteista. Asioita on muutenkin kuvailtu niin ympäripyöreästi, että huomasin useamman kerran saaneeni jostakin aivan väärän kuvan. Luulin esim. pitkään tyypin ostaneen kokonaisen kartanon, kun selvisikin, että rakennuksessa on paljon pieniä asuntoja. Tällaiset lukijaa harhaanjohtavat välinpitämättömyydet eivät paranna lukunautintoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti