Rachelin tytär siepataan bussipysäkiltä. Saadakseen tyttären takaisin hänen tulee maksaa lunnaat ja siepata seuraava lapsi. Näin Ketju etenee. Tapahtumat vyöryvät liikkeelle heti kirjan alkusivuilta, ja jonkin matkaa luettuani piti ihan kurkistella eteenpäin, tuleeko tapahtumaan muutakin vai onko koko kirja samaa tyttären takaisinsaamisyritystä. Ihan pikku vilkaisulla huomasin tyttären palautuneen jo kirjan puolivälissä, joten jatkoin lukemista.
Henkilöt ovat kovin mitäänsanomattomia. Lisämausteena Rachelilla on sairaus, joka ei menoa haittaa, eikä siihen juuri enää palata. En ihan ymmärrä, miksi sairaus pitää edes ympätä mukaan, jos sen merkitys ei anna mitään lisäarvoa tarinalle.
Joiltain osin tarina on hyvä: se osoittaa, että tosipaikan tullen ihminen pystyy vaikka mihin ja voi myös toimia täysin luonteensa vastaisesti. Se kertoo myös, että traumaattinen tapahtuma jättää aina jälkensä.
Kun tapahtumat ovat jo selvinneet, käydään kirjassa vielä loppupuinti. Viimeinen osio sisältää runsaasti matemaattisia ja/tai tietoteknisiä termejä, kenpä noita osaa erotella. Teksti on niin puisevaa luettavaa, että selasin kyseiset sivut ohi. Muutenkin kirjassa on aika monta termiä, joita en tunnistanut. Tapojeni vastaisesti en viitsinyt edes googletella niitä.
Kirjoissa käytetään usein Facebookia paikkana, josta voi käydä katsomassa tyypin elämää ja tekemisiä. Joidenkin kirjojen kirjoittajat käyttävät itsekin Facebookia ja tietävät, että ensin pitää hakeutua ko. tyypin kaveriksi nähdäkseen tämän elämän. Sitten ovat nämä kirjailijat, jotka olettavat sen olevan avoin tietoseinä, mitä se harvoin on. Ei tietenkään voi tietää, mutta koska erikseen ei mainita tyypin päivitysten olevan julkisia, voisi arvella, että kirjoittaja ei käytä itse Facebookia. Tällaiset yksityiskohdat ärsyttävät minua, kun ne toistuvat lähes joka kirjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti