Valitettavasti Nikki Owenin Vanki 375 on niitä kirjoja, jotka jäävät kesken ainakin minulta. Kirja voisi olla mielenkiintoinen, mutta se on niin sekavasti kirjoitettu ja juoneltaan hajanainen, etten jaksa paneutua siihen. Päähenkilöllä on Aspergerin oireyhtymä, josta tehdään aivan liian iso numero. Toki hänen erityispiirteensä ovat isossa roolissa, mutta silti en pidä tavasta, jolla hänen aspergeriaan käsitellään.
Kirjassa ollaan luultavasti useammassa aikakerroksessa, mutta koska niitä ei mitenkään sen tarkemmin ilmaista, saa lukija vain ihmetellä, onko meneillään oleva luku samassa ajassa vai jälkeen muiden tapahtumien.
Päähenkilöllä on valokuvamuisti, mutta silti hänellä on hatara muisti. Tai niin hänelle ainakin uskotellaan. Hän muistaa häilyviä muistikuvia menneisyydestä, ja muistissa on isoja aukkoja joidenkin tapahtumien kohdalla. Kukaan ei usko hänen kertomuksiaan. Silti hänen perässään ovat tappajat. Eiköhän tämä yliälykäs sankaritar selvitä koko vyyhdin ja lopussa varmaan paljastuu sekin, onko hän syyllinen murhaan, jota ei muista tehneensä, mutta josta on vankilassa. Pystyn elämään ilman sitä tietoa ja jätän kirjan kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti