Kirja aloittaa uuden Hammarby-sarjan, jonka keskeinen hahmo on rikoskomisario Conny Sjöberg. Conny on aivan älyttömän sympaattinen rikoskomisario, joka on onnellisesti naimisissa ja suurpereheen isä. Conny tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia sujuvasti, minkä töiltään ehtii. Virkistävä poikkeus kaikkien dekkarikomisarioiden joukossa!
Heti kirjan alussa särähti pari seikkaa silmään. Kirjailijalla ei itsellään taida olla lapsia. Kirjassa kerrotaan päiväkotilasten keskuudessa tapahtuvasta julmasta kiusaamisesta. Lapset ovat kuusivuotiaita, ja kävelevät aina yksin kotiin päiväkotipäivän päätyttyä. Eskari-ikäisiähän he ovat, mutta siihen aikaan ei tainnut vielä olla esikoulua. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että kuusivuotiaat lähtisivät eskarista kotiin omin nokkinensa. Kirjan päiväkoti vaikuttaa enemmän esikoulun tapaiselta, koska päivä päättyykin siellä jo aikaisin.
Toinen kummastuttava seikka liittyy myös lapsiin. Yhden henkilön tullessa kotiin hänen kolme kurahousuikäistä lastaan on pihalla keskenään leikkimässä. Vaimo laittaa sisällä ruokaa. Nuorin lapsista on puolitoistavuotias ja keikkuu liukumäen päällä. Tuonikäisiä ei yleensä jätetä valvomatta pihalle. Onneksi tämän enempää lapsuksia kirjassa ei ollut.
Tykkäsin kyllä kirjasta muuten. Se on mukaansatempaava ja juoni kulkee notkeasti. Aihepiiri on perin klassinen, mutta siitä on saatu paljon irti. Connyn arkea ja elämää poliisilaitoksen ulkopuolella kuvataan paljon, mikä tuo kirjaan pehmeyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti