Ties kuinka mones osa Kuolema-sarjasta, joiden pääroolissa on poliiseista parhain, Roy Grace. Tällä kertaa Roy Grace on pienessä sivuroolissa, ja hänen yhteytensä kirjan varsinaisiin tapahtumiin jää hyvin hataraksi.
Kirja on aivan äärimmäisen tylsä oikeussalidraama, jossa ei tapahdu mitään yllätyksellistä. Syytettyjen penkillä on huumekeisari, jonka apujoukot kiristävät yhtä valamiehistä saadakseen pomolleen vapauttavan tuomion. En pidä oikeussalitarinoista, koska ne ovat kovin ikävystyttäviä. Niin tämäkin.
Koko Roy Grace -sarja on alkanut kyllästyttää minua. Hyvin monet tuntuvat pitävän sarjaa aivan erinomaisena, suorastaan brittiläisten poliisikertomusten parhaimmistona. Henkilöiden kuvailu on huvittavaa, etenkin naisten kampausten kuvailu. Kirjassa toistuvat usein arvottavat adjektiivit kuten hillitty, tyylikäs, komearyhtinen, vaatimaton, lojaali. Kirjassa on myös hyvin paljon toistoa. Samat asiat keskeisen valamiehistön jäsenen elämän traagisista tapahtumista mainitaan aina uudelleen ja uudelleen, vaikkei niillä mitään merkitystä senhetkisiin tapahtumiin olekaan.
Roy Grace on uskomattoman sinisilmäinen, mitä tulee perheenjäseniin. Poika vaikuttaa sosiopaatilta, mutta isä ei suostu huomaamaan mitään.
Kirjan loppu oli yhtä lattea kuin muukin kirja.
Minä olen pitänyt tästä sarjasta.
VastaaPoistaTämä kirja on minunkin lukulistallani.
Odottelen vain, että tulee äänikirjana.
Toivottavasti pidät tästäkin kirjasta! Tämä on vähän erilainen kuin sarjan aiemmat kirjat.
VastaaPoista