Niin paljon kuin pidinkin Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartijasta, en syttynyt lainkaan hänen toiseen kirjaansa, Lauluja variksille.
Kirjassa kerrotaan rinnan kahden henkilön tarinaa. Hahmot ovat jotenkin kovin samankaltaisia, ahdistuneita ja murheellisia, joten niitä on vaikea erottaa toisistaan. Piti hokea itselle, että Mashalla on koira ja Alicella poika, jotta pysyisi kärryillä.
Henkilöt ovat myös kovin mielenkiinnottomia, ja koska tarina ei lähtenyt etenemään mihinkään suuntaan, lopetin lukemisen alkuunsa.
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti